MetsäHoitaa

                                                                           Metsä hoitaa

Me suomalaiset olemme metsäkansaa. Olemme asuneet symbioosissa metsän kanssa ikiajat.

Metsästä suomalaiset ovat saaneet elannon ja turvan. Keräilijä-metsästäjäyhteisöissä ihmiset ovat osanneet hyödyntää luontoa ravintona useiden vuosisatojen ajan. On ollut elinehto tuntea ravinnoksi kelpaavat kasvit. Ihminen on ollut osa luontoa, jota on kunnioitettu ja palvottu.

Poikani pohti minulle niinkin yksinkertaista asiasta kuin joulun lumitilannetta. Kuinka arvuuttelemme, ennustamme ja toivomme valkeaa joulua. Siinä kuvastuu kaupunkilaisenkin alitajuinen luontokaipuu. Kuinka joulun rauhassa ja pysähtymisessä huomaamme ympäristön. Haluamme kuulua yhä sinne luonnonhelmaan kuten esi-isämme. Sen kuvitteleminen kaupungissa onnistuu helpommin lumen peittäessä tienoot.

Eräkauden toimentulon yhteydessä oli kaskenpolttoa, jota on pidetty tuottoisena viljelysmuotona.

Alkuperäiskansoille tyypillisesti keräilijä-metsästäjäyhteisöjen saaliinjako on jaettu tasaisesti koko yhteisön kesken. Mitä yhteisöllisyyttä! Ei ole ollut yksinoikeuksia tai kaupan käyntiä vaan yhteinen etu. Helsingin yliopiston professori Matti Sarmela onkin todennut, että ihminen ei ole minkään muun elinkeinomuodon piirissä voinut hankkia ruokaansa yhtä vähällä kuin keräilijä-metsästäjäyhteisöissä.

Luontoa jäljitellen

On ollut hauska lukea kuinka ennen vanhaan ihmiset jäljittelivät luontoa mm. rakennelmissaan.

Eräsaunat ja kalamajat rakennettiin tarkoituksellisesti epäsymmetriseksi jotteivat ne erottuisi liikaa ympäröivästä luonnosta. Puutarhurina olen huomannut kuinka osa ihmisistä vaatii kasveiltakin symmetristä kasvutapaa, mutta eihän luonnossakaan ole niin, vaan kasvit kasvavat useimmiten epäsymmetrisesti.

Kun ihmiset luopuivat keräilijä-metsästäjien vaeltamisesta, alkoi muodostumaan kyläkulttuuria.

Yhä elettiin kylän omavaraistaloudessa kunnes teollistumisen muutos toi taas muutoksia. 1800-luvulla siirryttiin vähitellen omavaraistaloudesta rahatalouteen. 1900-luvun alussa oli suomalaisilla vielä perimätietona siirtyneet tiedot ja taidot siitä kuinka luonto voi meitä auttaa.

Elintason vähitellen noustessa sekä kaupungistumisen seurauksena kaupan hyllyiltä saatavat tuotteet tulivat houkutteleviksi.

Sotavuosina kansanhuoltoministeriö tilasi 1942 professori Toivo Rautavaaralta kirjan helpottamaan pula-aikaa. Saamme kiittää Rautavaaraa hänen tallentamastaan arvokkaasta tiedosta. Tosin kaikkia neuvoja ei kannata ihan suoralta käsin ottaa käyttöön vaan kysyä kasvien käytöstä asiaan perehtyneiltä.

Itse luin 1978 lehdestä kuinka mustaherukanlehdistä voi kuivattamalla tehdä teetä (nykyään voi kutsua yrttijuomaa teeksi vaikkei siinä ole teepensaan lehtiä). Sytyin heti ajatukselle ja niinpä tein talven varalle ihanaa oman puutarhan yrttijuomaa.

Siitä lähtien olen huomannut kuinka villiyrttien pienet heikot signaalit ovat voimistuneet vuosi vuodelta. Uskonpa siitä tulevan vielä megatrendin.

Suomalaisuuden juuret ovat maalla.